Mietteitä nykypäivän triathlonista!

Kohta se maaginen ironman kisa taas käydään Hawailla. Ironman on sen verran mielenkiintoinen kisa että kaikki maailman huiput ovat paikalla ja aikoja voi aika hyvin verrata vuodesta vuoteen (vaikkakin juoksu ja pyörä reitit ovat hivenen muuttuneet)!

Yleensä kun miettii/tutkii miten tehokas tai hyvä harjoittelu oli, sen pitäisi näkyä loppuajoissa. Kun katsomme Hawajin voittoaikoja, tulee heti mieleen että aika hidasta se kehitys on ollut.

Mikä voi olla syy tähän?

Loppujen lopuksi melkein kaikki mikä on tänään tiedossa ja käytössä oli jo 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa huippujen parissa tuttua. Nykyään se on jokaisen käytettävissä.

Aloitan materiaalista ja uinnista. Kun katsomme uintiaikoja, niin ajat ovat pysyneet suhteellisen samanlaisina speed suitin kanssa tai ilman!

Pyöräilyssä on varmasti tapahtunut suurin parannus. Vaikkakin suurin osa tänään käytettävistä varusteista oli jo 1990-luvun alussa käytössä, niin kaikkien osien systemaattinen käyttö samanaikaisesti oli tosi harvinaista.

Uutuudet ovat Aero-Tri-puvut, pyörän aerodynaaminen muoto ja keveys, ja keramiikka laakerit.

Juoksussa on tapahtunut vähiten kehitystä. Vasta viime vuonna Patrik Lange pystyi lyömään Marc Allenin ajan vuodesta 1989.

Syy siihen että pyöräilyajat ovat parantuneet enemmän ja nopeammin kun juoksuajat voi myös johtua Kilpailukulttuurista jossa monta vuotta hallitsi ajatus: Pyörällä täysillä ja katsotaan sitten jos juoksu vielä kulkee. Jos energia loppuu juoksu ei kerta kaikkiaan voi kulkea. Se että Patrik Lange on suhteellisen heikko pyöröäijä, on loppujen lopuksi hänen vahvuutensa. Jos paukut eivät riitä ajaa pääryhmästä pois on parempi pysyä siinä, ajaa tasaisesti ja säästää energiaa juoksuun. Tämä strategia on jo kahdesti toiminut hyvin.

Onko sitten harjoittelussa tapahtunut paljon muutoksia? Ensin täytyy muistaa että 1980-luvun alusta ja jopa 10 vuotta aikaisemmin tutkittiin ja mitattiin erittäin paljon. Oli sykemittareita, Wattimittareita, nopeusmittareita (tosin ei GPS mittauksia), mitattiin frekvenssejä, kosketusaikaa maahan, käytiin erilaisissa testeissä, hapeenotto mitattiin, kynnyksiä, ponnistusvoimaa, uintia analysoitiin vedenalaisilla kuvauksilla…ym.

Tänään tiedot ja mittaukset jotka aikaisemmin olivat vaan huippujen käytössä on nyt jokamiehen käytössä. Mitä tämä merkitsee?

Aikaisemmin meillä oli valmentaja ja asiantuntijoita joilla oli vuosien tai vuosikymmenien kokemus valmennuksesta. He ymmärsivät myös käyttämään tietotulvan oikealla tavalla.

”Mitä ideaa on tietää että oikea jalka viipyy 3 sadasosasekuntia kauemmin maassa kun vasen jalka jos ei ole mitään harjoitetta jolla sitä voi korjata!”

Entäs sitten ”uudenlaiset harjoitteet”? Periaatteessa ihminen on jo kokeillut kaikkia keinoja harjoitella. Toiset ovat toimineet huonosti, niistä on luovuttu, toiset ovat toimineet hyvin ja niitä on jatkettu. Tiede löytää sitten ”joskus” jonkun toimivan harjoitteen, tutkii sitä ja näin syntyi esim. HIIT harjoitusmuoto, mutta sitä on tehty jo 50-luvulta asti (Lydiardin hiekkadyyni vedot juosten, Lasse Viren veti 20-25 x 200m reilusti alle 30 sek. 200m palautuksella (en enää muista palautuksen nopeutta mutta 10 km loppuaika oli reilusti alle 30 min. Hurjaa…)

Crossfit tai Crossfit + HIIT. Aikaisemmin sitä kutsuttiin kuntopiiriksi! Tee esim. lämmittelyn jälkeen 40 sek. Täysillä + 20 sek. Lepoa. Liikkeet voisi olla: Burpee (suomeksi: Perusliike), viivajuoksu, punnerrus, penkille hyppely ja leuka. Jos jäät henkiin ensimmäisen kierroksen jälkeen pidä 5 minuutin kevyt aktiivinen tauko (pyöräilyä, soutua, juoksua…) ja toista 3-4 kertaa. Tosi dinosauriajan harjoitus mutta vieläkin tänä päivänä armottoman kova!

Mikä on sitten tapahtunut vuosien varrella triathlonissa?

Taso on tiivistynyt! Itse olin 1988 ensimmäistä kertaa Konassa ja selviydyn maaliin ajassa 9.59 ollen silloin vielä top 100 joukossa. Viime vuonna ajan piti olla alle 9 tuntia että pääsisit top 100 joukkoon.

Mikä on minun suositus triathlon harjoitteluksi vuonna 2020?

Kun puhutaan valmennuksesta, puhutaan VIELÄKIN pääasiallisesti isoista asioista. Kuvainnollisesti pyrimme kasvattamaan ison metsän eikä yksittäisiä puita metsässä.

Isot asiat ovat: Nousujohteisuus ja rytmitys, siis oikea suhde rasituksen ja levon välillä.

Mittaukset, laskelmat ja numerot ovat hyviä, tarpeellisia ja motivoi harjoittelemaan, mutta asian ydin on vieläkin jos haluat kehittyä – että harjoittelet kovaa!

Kasvata siis ensisijaisesti metsää!

Kun kyseessä on viimeiset 5 minuuttia olympiamatkalla tai viimeinen puolituntia täysmatkalla voit keskittyä yksittäisten puiden kasvattamiseen.

Silloin pienilläkin asioilla saattaa olla iso merkitys!